Olen koittanut huolehtia koko kansanedustajan urani ajan maaseudun tieverkosta. Ei vain kotitienoollani, joka on tietysti minulle tärkeä, vaan Keski-Suomen lisäksi myös koko Suomessa. Suurten kaupunkien kiertoliittymien puolesta puhujia on paljon, mutta harvaanasutun maaseudun tierahoituksen linjauksia ei ole ollut niin helppo saada läpi. Tämän hallituksen ohjelmassa on kuitenkin ihan hyvin asvaltointi- ja kunnostusrahaa, niin että korjausvelkaa päästään vetämäni parlamentaarisen työryhmän linjausten mukaisesti pienentämään.
Olen ollut Karstula-Humppi pätkästä yhteydessä monen tahon kanssa, myös tienkäyttäjälinjalle ja ELY:n. Tie olikin todella surkeassa kunnossa monien maaseudun teiden tapaan. Reiät on väliaikaisesti paikattu, että sentään kulkemaan pääsee. Kokonaan uusi asvalttikin tulee, jos ei tänä vuonna, niin seuraavina kesinä. Tie ei ollut vielä ELY:n kiireyslistalla ihan kärjessä, mutta koettavat parhaansa.
Vielä äänioikeutetulle. Mielestäni sävysi, ei ollut oikein mukava. Koetetaan viedä yhdessä asioita eteenpäin myötäotteella, ei toisiamme pilkaten. Se ei estä jämäkkyyttä ja painokasta vaikuttamista. Näin asiat etenevät aina paremmin. Toivottavasti muistat kiitoksenkin sitten aikanaan monille asiaa myötävaikuttaneille.
Museo.fi on portaali, joka tarjoaa tietoa Suomen museoista. Se on kätevä ja kattava tietolähde kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kulttuurista, historiasta ja taiteesta. Portaali tarjoaa kävijöilleen pääsyn moniin mielenkiintoisiin näyttelyihin, tapahtumiin ja kokoelmiin.
Museo.fi on suunniteltu helpottamaan museoiden löytämistä ja tutustumista Suomessa. Sen avulla voit selata eri alueiden museoita ja löytää ne, jotka kiinnostavat sinua eniten. Portaali tarjoaa myös kattavat tiedot museoiden aukioloajoista, lipunhinnoista ja opastetuista kierroksista.
Sivustolla voit tutustua eri museoiden esittelyihin, jossa kerrotaan niiden historiasta, kokoelmista ja erityispiirteistä. Voit myös lukea näyttelyarvioita ja näkemyksiä muilta kävijöiltä, jotta saat paremman käsityksen siitä, mitä kukin museo tarjoaa.
Museo.fi ei ole pelkästään tietolähde, vaan myös interaktiivinen alusta. Voit osallistua erilaisiin keskusteluihin ja jakaa kokemuksiasi muiden kävijöiden kanssa. Portaali tarjoaa myös mahdollisuuden tilata uutiskirjeitä, jotta pysyt ajan tasalla tulevista näyttelyistä ja tapahtumista.
Jos olet museoiden ystävä tai vain utelias oppimaan lisää Suomen rikkaasta kulttuurista, Museo.fi on täydellinen paikka sinulle. Vieraile sivustolla osoitteessa https://museo.fi ja löydä uusia kiinnostavia museokokemuksia!
Olen aina tykännyt yhdessä tekemisestä. Siksi oikein harmittaa, että en pääse osallistumaan kaikkiin kivoihin talkoisiin, joita seudullamme on viime aikoina ollut. Porukalla saadaan aikaan asioita, joihin yksi ihminen ei jaksa tai rohkene lähteä. Talkoissa hyvä mieli tarttuu ja meininki on rento. Työn lomassa voi vaihtaa kuulumiset. Usein talkoisiin kuuluu myös kahvit tai ruoka. Talkoisiin voi lähteä yhteisen hyvän puolesta tai jeesaamaan jotain tuttua tai kyläläistä. Meilläkin kyläyhdistys pisti iäkkäämmän ihmisen toiveesta rehahtaneen pensasaidan matalaksi. Hieno idea puheenjohtajalta!
Roskia on kerätty teitten varsilta ja keskustoista useammassakin kunnassa Viispiikkisen alueella. On myös siivottu hautausmaita. Siitä kiitos kaikille. Kivijärvellä on iät ja ajat hoidettu vapaaehtoisvoimin ulkoilualueita ja kukkaistutuksia. Vastineeksi kunta on tukenut järjestöjä.
Eduskunnassa viimeistelemme sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta, sotea, jota on tehty Suomessa jo viisitoista vuotta. Vallassa ovat tuona aikana olleet kaikki keskeiset puolueet. Nykyinen malli, joka pitää palvelut pääsääntöisesti julkisissa käsissä, on mennyt perustuslakivaliokunnan seulan läpi.
Nyt kokoomus kuitenkin on – perussuomalaisten tukemana – kaatamassa sotea. Oppositiopuolueiden valtakunnallisesta linjasta huolimatta uskon, että niin kokoomuksen kuin perussuomalaistenkin kannattajat toivovat meidän selkosillamme kuitenkin uudistuksen toteutumista ja palveluiden turvaamista.
Mistä sitten oikein on kyse? Puoluepolitikoinnista ja vaalikampanjoinnista. Kokoomus ja perussuomalaiset ajattelevat hyötyvänsä kuntavaaleissa vastustamalla sotea ja luomalla vääristeltyjä kauhukuvia. Kokoomus väittää, että sote on ”kuolinisku kunnille” ja johtaa ”Amerikan malliin”, jossa vain rikkaat saavat hoitoa ja muut jätetään oman onnensa nojaan.
Pelottelu on yksi tapa saada kannatusta politiikassa. Jotkut asiat ovat kuitenkin liian arvokkaita tällaiseen peliin. Terveydenhuolto, lastensuojelu, vanhustenhoito ja suomalaisten palvelut ylipäätään eivät saa olla politiikan pelinappuloita. Ja juuri niiden turvaamisesta sotessa on kyse. Uudistusta on tehty ja tehdään, jotta lääkäriin pääsisi nopeammin, jotta perheitä autettaisiin ajoissa ja jotta ikäihmiset saisivat inhimillistä hoivaa.
Me keskustalaiset edellytämme, että palvelut turvataan tasa-arvoisesti jokaiselle suomalaiselle. Niin että pienemmissäkin kunnissa perustason palveluita pystytään tulevaisuudessa parantamaan. On oikeus ja kohtuus, että rahoitusta kohdistetaan alueille sen mukaan, mikä on palveluiden tarve. Nuoremman ja terveemmän väestön pääkaupunkiseutu ei tarvitse valtion rahoitusta henkeä kohti yhtä paljon kuin vaikkapa oma maakuntamme Keski-Suomi. Siksi uudistus pitää mielestämme nyt viimein toteuttaa. Mennä eteenpäin.
Kuntavaalit ovat jo käynnissä. Hyvä ehdokas on sellainen, johon voit luottaa niin, että hänelle antaisit vaikka oman kotisi avaimet. Muistakaahan äänestää!
Mustikoita löytyy vielä metsästä ja puolukka-aika on vasta aluillaan. Sateiden jälkeen marjat ovat nyt meheviä.
Oma innostukseni kohde ovat sienet. Erityyppisissä metsissä kasvaa erilaisia sieniä. Kanttarellit viihtyvät vähän rehevämmissä lehtomaisissa metsissä, sillä ne tykkäävät lehtipuista. Karvarouskuja on teiden ja metsäkoneurien varsilla ja muita rouskuja synkemmissäkin metsissä ja kuivemmillakin kankailla. Tatteja ja haperoita tuntuu olevan ihan kaikkialla. Joka tapauksessa, kun menee metsään, löytyy varmasti jonkinlaisia syötäviä sieniä.
Olen koettanut joka vuosi opetalla yhden uuden tulokkaan. Niinpä kuukuset, limanuljaskat, suomumustesienet ja nokirouskut löytävät tiensä koppaan. Silti moni herkullinen ruokasieni jää itseltä metsään.
Koivunkantosieni arveluttaa joskus, sillä se muistuttaa tappavan myrkyllistä lahottajaa myrkkynääpikkää. Jauhosienet olen joskus jopa kuivattanut, mutta sitten heittänyt pois ajatellen, että jospa se on kuitenkin jotain syötäväksi kelpaamatonta malikkaa. Samoin herkkusienten keruu pelottaa, vaikka ne eroavat valkoisista kärpässienistä reilusti. Kun voi varmistaa tunnistuksen asiantuntijalta, uskaltaa käyttää sieniä turvallisin mielin. On ihanaa, että Maa- ja kotitalousnaiset sekä Martat järjestävät sienikursseja, joilla tutustuu uusiin sienilajeihin. Nykyään myös netistä löytyy aika hyvin tuntomerkkejä.
Mutta ihan perinteisillä kanttarelleilla, tateilla ja tunnetuimmilla rouskuilla saa jo kopat täyteen. Sienihulluus on hauska ja herkullinen tauti. Toivon, että villitys leviää ilman ihmiskontaktejakin. Myös hyvässä seurassa sienestäminen on antoisaa ja turvavälien pitäminen onnistuu vaivatta.
On olemassa monia tapoja säilöä sieniä. Niitä voi pakastaa, kuivata tai säilöä esim. suola- tai etikkaliemeen tai öljyyn. Myös käyttötapoja löytyy runsaasti. Muista tarvittaessa ryöpätä sienet. Mikä onkaan herkullisempaa, kuin pannulla voissa paistetut kanttarellit!
Metsästä saat maukkaiden ainesten lisäksi raitista ilmaa ja hyötyliikuntaa. Samalla pienennät ruuan tuottamisesta aiheutuvaa hiilijalanjälkeä. Jokamiehenoikeudet antavat meille kaikille mahdollisuuden nauttia ilmaisista metsän antimista.
”Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa.” Vanha suomalainen sanontakin kannustaa meitä ulkoilemaan metsissä!
Terveisin,
Anne Kalmari
Kansanedustaja
Maa- ja metsätalousvaliokunnan pj
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Viispiikkisessä ke 1.9.2021
Kun istuin työpöytäni viereen kirjoittamaan tätä, ikkunasta aukeni rauhoittava peltonäkymä. Sonnit nyhtivät syksynurmea ja pellon takana aukesi ruska. Naapuri ajeli kylätietä Valtrallaan aurojen kanssa. Pohdin, mitenkähän viljelijät jaksavat tehdä työtään tällaisena aikana.
Kesä oli todella paahteinen ja kuiva alkukesän sadejakson jälkeen. Satotilanne on todella heikko koko maassa. Viljaa tuli noin puolet normaalista. Sähkön, polttoöljyn, lannoitteiden ja rehun hinnat nousevat koko ajan. Tuottajahinnat eivät ole seuranneet perässä, ainoa poikkeus on rehuvilja. Viljan viljelyssä on turruttu jo heikkoon kannattavuuteen ja investointeja ei juuri ole tehty, mutta nyt talouskriisi osuu erityisesti velkarahalla investoineisiin kotieläintiloihin. Investointien määrä kohoaa jopa miljooniin euroihin ja on kohtuuton siitä saatavaan tuottoon nähden. Tilanne on jopa sellainen, että pankit eivät enää rohkene luotottaa maksuvalmiuslainoja tai investointeja.
Kannattavuudessa on suuria eroja, mutta maatilojen pääoman tuotto heikkenee kaikilla sektoreilla. Kannattavinta on viljely, jossa ei yritetäkään tuottaa myyntituotteita.
Markkinatalous ei toimi meillä. Valio on nujerrettu Venäjän vastapakotteiden, Arlan ja kilpailuviraston toimesta. Leipäviljamyllyjä myydään ulkomaille. Lihatalojen neuvotteluasema kauppaan on surkea. Pitkiä sopimuksia avataan kyllä kesken jaksojen, silloin kun kauppa tahtoo, mutta ei koskaan lihajalostajien toiveesta silloin kun markkina on muuttunut. Samaan aikaan kun esimerkiksi naudanlihan hinta on noussut Euroopassa, meillä tuottajahinta laskee.
Kauppaketjut puhuvat vastuullisuudesta paljon. Vastuullisuutta olisi toimia kotimaassa niin, että maataloustuotanto ei romahda. Jos kuljetusalalla polttoaineiden hinnat nousevat, sopimukset aukaistaan ja hintoihin tulee lisä. Elintarvikekaupan tuotto kasvoi korona-aikana 200 miljoonaa ja samaan aikaan maatalouden yrittäjätulo on laskenut 215 miljoonaa. Onko tämä reilua?
Kuluttaja on kaupan ylivallan vuoksi saanut elintarvikkeet kohtuuhalvalla, mutta tämä ei ole pitkässä juoksussa meidän kuluttajienkaan etu. Kun suomalainen tuotanto hiipuu, saamme tilalle ulkomaalaista lihaa, jonka tuotantoon on käytetty antibiottia jo rehussa ja viljaa joka on pakkokypsytetty pellolla round upilla. Ruokaa tuodaan tuolloin enenevästi maista, joissa tuhotaan hiiltä sitovia sademetsiä viljelyn tieltä tai maista, joissa ympäristönormit ovat matalammalla tasolla kuin meillä.
Minua lohduttaa se, että Eduskunnan budjettikeskustelussa ruuantuottajien ahdingon ymmärrys oli lavea. Ainoastaan edustaja Hassin puheenvuoron pääpaino oli se, että hänen mielestään ”2000-luvulla maatalouden ilmastopäästöt eivät ole laskeneet”. Jos vihreät kykenevät ajattelemaan globaalisti, heidän kannattaisi lopettaa suomalaisten viljelijöiden syyllistäminen. Ei kukaan yrittäjä halua kuulla olevansa taakka, ylimääräinen kuorma. Jokainen haluaisi olla mahdollistaja, tulevaisuudentekijä. Tutkimusten mukaan on väärin väittää, ettei ilmasto ja ympäristötekoja ole tehty. Toisekseen tulee muistaa, että maatalouden ykköstavoite on tuottaa ruokaa.
On huoltovarmuuden kannalta tärkeää turvata suomalainen puhdas ruoka. Meidän poliitikkojen tulee yhdessä tehdä ratkaisuja, joilla maatalouden kannattavuutta voidaan parantaa. Esimerkiksi lainojen lyhennysvapaat, maksuvalmiuslainat, kauppasopimusten hinnoittelujaksojen lyhentäminen ja seuraava CAP-ratkaisu, joka tukisi ruuantuotantoa ovat keinoja kannattavuuden parantamiseksi.
Tulevaisuususkoa viljelijöille tuo myös se, että kuluttajien luottamus suomalaiseen ruokaan on korkea. Kun arvostamme viljelijää ja ostamme kotimaista ruokaa omiin ja julkisiin keittiöihin, turvaamme sen, että traktoreita näkyy kylätiellä tulevaisuudessakin.
Minun on vaikea ymmärtää, miksi osa suomalaisista on valmis antamaan metsäpäätöksentekomme EU:n käsiin, kun se tahtoo metsämme lähinnä metsäreservaatiksi. En näe, että EU:sta tulisi suurta viisautta metsiin liittyvissä asioissa, kun valtaosa maista on ensin tuhonnut omat metsänsä. Sarkastisesti voisi sanoa, että muut Euroopan maat voisivat ensin huolehtia, että niissä on pinta-alasta vähintään 75 % metsää kuten Suomessa, ja tulla vasta sitten meitä neuvomaan. Myös Euroopan tiukasti suojelluista metsistä yli puolet on Suomessa.
Maa- ja metsätalousvaliokuntaan tulvii jatkuvasti EU:n esityksiä, joissa EU vaivihkaa yrittää päästä käsiksi Suomen metsäpolitiikkaan. Milloin ilmastoasioiden, milloin monimuotoisuuden, milloin minkäkin varjolla halutaan estää esimerkiksi avohakkuita. Avohakkuitahan Suomessa on alle prosentti metsistä, rapiat 100 000 hehtaaria vuosittain, alle prosentti metsäpinta-alasta. Saman puumäärän hakkaaminen jatkuvan kasvatuksen menetelmin vaatisi kolminkertaisen pinta-alan. Meillä metsien käyttömuotoja on monenlaisia ja kestävyydestä on huolehdittu pitkällä perinteellä. Ympäristö- ja metsänkasvatusosaaminen Suomessa ovat huippua ja kehittyvät koko ajan. Onneksi perinteinen punamulta-akseli ei horju vaan puolustaa metsiämme Brysselissä.
Itse koitan hoitaa oman työni niin, että kestävä metsätalous voi jatkua. Valiokunta on torpannut jämäkästi oudot EU-esitykset. Esimerkiksi metsäbiomassan kestävyyskriteerien (RED II -direktiivi) kohdalla ilmoitimme yksimielisesti ja yksiselitteisesti, että komissiolle ei ole annettu toimivaltaa antaa täytäntöönpanosäädöksiä tiukentaa niitä. Piste. EU-kriteerit kannustavat oikeisiin asioihin, mutta haluamme hoitaa ne itse tutkimustiedon pohjalta. Me kyllä osaamme hommamme. Monimuotoisuus on tärkeää ottaa huomioon, mutta usein asioita myös vääristellään.
Meille on luotu uhkakuvia metsien, lajiston ja järeiden puiden katoamisesta. Sitä tapahtuu kuitenkin vähemmän silloin, kun metsän kasvattaminen on kannattavaa. Metsiä ei hakata nuorena sellukattilaan, koska se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Kannattavaa on pistää harvennusrästit kuntoon, että saadaan myöhemmin tukkia puurakentamiseen. Metsälaki on huolehtinut jo sata vuotta, että kaadettujen puiden tilalle kasvaa uutta metsää. Järeiden puiden määrä kasvaa. Lisäksi vanhojen, yli 120-vuotiaiden metsien osuus on Etelä-Suomessa moninkertainen 1920-luvun tilanteeseen verrattuna. Myös uhanalaisille lajeille järjestetään metsäpuolella parempia olosuhteita.
Taksonomiaa koskeva asetus on tulossa käsittelyymme syksyllä. Komission asetusluonnos määrittelisi jopa tavanomaisen suomalaisen metsätalouden ei kestäväksi! Kun arvioidaan kestäviä investointikohteita, metsäinvestoinnit saattaisivat olla vaarassa, jos puuta on hankittu avohakkuumenetelmin tai turvemailta. Näin Äänekosken biolaitoksen kaltaiset investoinnit voisivat jatkossa vaarantua. Tällaista määrittelyä emme valiokunnassa tule hyväksymään.
Valiokuntamme korostaa sitä, että fossiilitalous on pääasiallinenilmastonmuutoksen aiheuttaja. Uusiutuvan puubiomassan käytön hankaloittaminen heikentää mahdollisuuksia torjua ilmastonmuutosta. Usein olemme myös nostaneet esille bioenergian merkityksen huoltovarmuudelle sekä sen, että mitä paremmin metsät kasvavat, sitä paremmin ne sitovat hiiltä. Valtakunnan metsien kolmannen inventoinnin mukaan 1950-luvun alussa Etelä-Suomen metsistä vajaatuottoisia oli 21,4 %. Nyt vajaatuottoisia on alle 7 %.Metsämme kasvavat lähes 110 miljoonaa kuutiota vuodessa – enemmän kuin koskaan ennen.
Valiokuntamme otti kantaa ilmastonmuutoksen seurauksiin. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaatii meiltä jatkossa toimia. Mm. metsäpalo-, myrskytuho- ja tuholaisriski kasvavat. Valiokunta korosti tässäkin yhteydessä, ettei toimeenpanoon tule kytkeä ohjeistusta jäsenvaltioille käytännön metsänhoitotoimista.
On myös otettava huomioon, että Suomen metsät ovat pääosin yksityisomistuksessa. Omaisuuden suoja vaarantuu, jos näihin EU:n juttuihin lähdetään mukaan. Metsä on monelle työ, varallisuus ja sijoituskohde. Kun Euroopan metsästrategia tulee meille puitavaksi, sen ei tule olla alisteinen esimerkiksi monimuotoisuusstrategialle. Metsien kestävä käyttö, johon liittyy niin taloudellinen, sosiaalinen kuin ympäristökestävyys, tulee pitää suomalaisissa näpeissä. Metsät eivät jouda museoon.
Anne Kalmari
Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 17.7.2021
Jyri Häkämiehen (kok.) ollessa omistajaohjausministeri myytiin Kemira norjalaiselle Yaralle. Kemiraa ei katsottu strategiseksi omaisuudeksi, vaikka samassa kaupassa menivät Suomen ainoat fosforia tuottavat apatiittikaivokset Siilinjärvellä ja Soklissa. Viljelijät maksoivat muutamassa vuodessa lannoitteiden hintojen noustessa Yaralle takaisin koko kauppasumman.
Sähköverkkoja on myyty yksityisille ja seuraukset ovat kuluttajat saaneet tuntea. Omistajaohjauksesta tuolloin vastannut ministeri Pekka Haavisto (vihr.) on itsekin myöntänyt Caruna-kaupan olleen virhe. Sama virhe toteutettiin esimerkiksi kuntaomisteisen Keski-Suomen Valon kanssa. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on moneen otteeseen koettanut saada jotain tolkkua kohoaville siirtohinnoille, mutta veroja pakoilevien pörssiyhtiöiden juristit osaavat kyllä kierrättää tuloksen sinne, missä sen voi rauhassa hyödyntää. Monopoliasemassa olevat yhtiöt tahkoavat riskittömästi tulosta, johon on vaikea puuttua. Verkkojen hoito on monilla alueilla retuperällä. Ensimmäinen valonpilkahdus oli se, että Caruna joutui laskemaan nyt siirtohintojaan yhtiön tiheämpään asutun verkon alueella, jossa tuotto oli kaikista suurin.
Vesihuolto sentään pysyy jatkossakin julkisissa käsissä. Kuivan kesän muistuteltua veden saannin tärkeydestä, olen todella iloinen ja ylpeä siitä, että valiokuntamme pystyi yksimieliseen linjaukseen virkamiesten ja kuntaliiton vastustelusta huolimatta.
Hyväksyimme maa- ja metsätalousvaliokunnassa kansalaisaloitteen, jossa estetään vesihuollon lipuminen yksityiseksi bisnekseksi. Istuntokauden alussa täysistunto hyväksyi yksimielisesti mietintömme. Olen kiitollinen siitä, että Jyväskylän silloiset kaupunginvaltuutetut Aila Paloniemi ja Kirsi Knuutila rohkeasti nostivat vesihuollon myynnin asiat keskusteluun, joka aktivoitui kansalaisaloitteeseen.
Maa- ja metsätalousvaliokunta edellytti, että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman pian valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla varmistetaan tällä hetkellä julkisessa omistuksessa olevien vesihuoltotoimintojen säilyminen kunnan omistuksessa ja määräysvallassa. Tämä tulee toteuttaa osana laajempaa vesihuoltolainsäädännön uudistusta.
Kunnalle kuuluu jo nyt vesihuoltolain nojalla järjestämisvelvollisuus vesihuollon palveluiden turvaamiseksi alueellaan. Kunnan omistusta ja määräysvaltaa vesihuoltotoiminnoista puoltavat monet asiat; esimerkiksi se, että vesihuolto on luonnollinen monopoli. Kilpailevia vesihuoltoverkostoja jo olemassa olevien rinnalle ei voi syntyä. Heikko taloustilanne aiheuttaa myyntipainetta monissa kunnissa, ostajia on runsaasti liikkeellä, kun ne haistavat varman bisneksen.
Kohtuuhintaisen puhtaan veden saanti on perusoikeus ja osa kansallista terveysturvaa ja huoltovarmuutta. Maapallo kuivuu ja on ennustettavissa, että vesivaroista tullaan käymään kilpailua tulevaisuudessa. Vesilaissa ja tulevassa vesihuoltolaissa veden ottamistarpeet sovitetaan yhteen. Ensimmäisellä ja toisella sijalla vedenkäytön etusijajärjestyksessä ovat veden tavanomainen lähikäyttö ja veden ottaminen yhdyskunnan vesihuoltoa varten paikkakunnalla ja vasta sen jälkeen veden ottaminen johdettavaksi tai kuljetettavaksi muualla kuin paikkakunnalla käytettäväksi muuta tarkoitusta varten.
Yksityistäminen ei yleensä kansainvälisesti ole johtanut toivottuihin tehohyötyihin, vaan se on johtanut vesimaksujen hintojen nostoon. Oli syytä toimia nyt, kun tilanne ei vielä ollut riistäytynyt käsistä. Mikäli vesihuollon yksityistäminen olisi siirtynyt jo kansainvälisille toimijoille, omistuksen palauttaminen julkiselle taholle tai voitonteon rajoittaminen olisi ollut vaikeaa ja kallista mm. WTO:n investointisuojan vuoksi.
Vaikka kannatankin palvelujen ostoa yksityiseltä taholta, olen myös mielissäni siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuus pysyy julkisomisteisena. Ei tuntuisi hyvältä, että kansainvälinen bisnes tekisi rahaa ihmisten terveydellä ja sairauksilla voiton maksimointi mielessä. Tärkeät asiat soten tietojärjestelmiä myöten kannattaa pitää omissa käsissä.
Ylämaan nautoihin tutustuimme Rikun kanssa ensimmäistä kertaa kihlajaisreissullamme Skotlannissa -90. Ajattelimme, että jos nuo karvaiset hellyyttävät otukset pärjäävät siellä Skotlannin nummien tuulessa ja tuiverruksessa, eivätköhän ne pärjäisi Suomessakin. Ihan pioneeriksi emme kerenneet, mutta aloittelimme harrastelijamaisesti jo vuonna 90 luvulla. Tuolloin ensimmäinen Helmi-emo tuotiin hevosvaunulla meille ja kasvettuaan hän sai seurakseen sonni Coopperin. Nykyään meillä on n 70 ylämaan nautaa, joista 20 emoa. Syötämme ne 100% oman tilan heinillä.
Emolehmät poikivat vuosittain vasikan, joka elää emon rinnalla noin 8 kuukautta, käyttäen kasvamiseensa emolta saadun maidon. Tämän jälkeen vasikat vieroitetaan ja lihaksi kasvatettavat yksilöt siirretään toiselle laitumelle. Puhdasrotuinen ylämaankarjan sonni on teuraskypsä n. 3 vuoden iässä. Ylämaankarjan pihvilihan vahva maku ns. riistan maku, syntyy ruokinnan perustumisesta laiduntamiseen ja korsirehuun, sekä pitkästä kasvatusajasta.
Helmi ja kumppanit siis laiduntavat vapaasti ympäri vuoden. Ne saavat lisäheinää silloin kun laitumet eivät riitä tai ne ovat jäässä. Ylämaankarjan kasvatuksessa säätilojen ja vuodenaikojen vaihtelu luovat omia haasteitaan, mikä täytyy huomioida laidunalueiden, makuu-, ruokinta- ja juomapaikkojen suunnittelussa.
•Eläinten saatavilla on oltava sulaa juomavettä.
•Eläimillä tulee olla riittävä suoja epäsuotuisia olosuhteita vastaan.
•Ruokintapaikat on järjestettävä niin, etteivät eläimet missään sääolosuhteissa tarpeettomasti likaannu.
Mukavaa on kun turistit kesäisin pysähtyvät ottamaan valokuvia tai antamaan leipäpalan naudoillemme, jotka tulevat kutsusta portille. Tässä erään ohikulkijanotos emolaitumelta.
Tuotannon eettisyys
Ympäristöä ajatellen meidän pohjoisessa ilmastossamme märehtijöistä saatavien kotieläintuotteiden käyttöä puoltaa ekologisesti se, että meidän kasvukautemme on lyhyt ja monivuotisia nurmia ja luonnonlaitumia voidaan hyödyntää rehuna. Märehtijöiden osalta nurmirehun hyödyntäminen kuuluu viljoja paremmin lajinmukaiseen ruokintaan.
Lihan laatu
Ylämaankarjan naudan kasvatuksessa koko ketju, laitumelta lautaselle, keskittyy parhaan mahdollisen laadun ja maun aikaansaamiseen. Eläimen vapaa liikkuminen ja luontainen aktiivisuus aina teuraskypsyyteen asti, muokkaavat sen omaa rasvakudosta pehmeäksi, parantaen highland cattle – ylämaankarjan naudanlihan makua ja mureutta.
Vaikeuksiakin on ollut
Joskus sonnit päättävät karata. Uskokaa tai älkää, mutta poliisit joita ei meilläpäin juuri näy, sattuivat kerran paikalle. He eivät uskaltaneet leveiden sarvien vuoksi nousta autosta. Olipa kylän pojat miehellään, kun he olivat sanoneet poliiseille, että hoitavat homman ja ohjasivat rehusangon avulla kiltit sonnipojat takaisin laitumelle. Tämä ei ole ainoa kerta, kun Highlanderit ovat päättäneet paeta aitauksestaan. Myös karhut ja sudet saattavat säikäyttää karjan karkuteille.
Tilan rakennukset ja koneet
Asuintalo on entinen kansakoulu, rakennettu v. 1928 ja peruskorjattu v. 1986
Parsinavetta 400 m2, rakennettu v. 1976, laajennettu v. 1998, mietimme jatkokäyttöä
Varastoaitta rakennettu v. 1934, katettuja latoja eri peltolohkoilla, yksi olkikattonenkin.
Synnyinkoti Lehtola, joka näkyy sonnikuvan taustalla on museokäytössä.
Traktorit Suolahden tehtaalla valmistettua laatutyötä, valtaosa koneista yhteiskäytössä naapureiden kanssa. Se alentaa kustannuksia. Käytämme myös urakointia.
Eläimet tilallamme
n 70 ylämaan nautaa, Highland Cattle
maatiaiskissa Pirkko ja pohjan pystykorva Jalo
Highlandimme on saanut syntyä ja kasvaa elämänsä vapaana laitumella, emon rinnalla 8-9 kk kulkien ja imien emon maidon ravinnokseen sekä valiten siten omat ruoka- ja lepohetkensä, mielestämme tällöin puhutaan onnellisen naudan taipaleesta.
